Kun sinulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa, sinun on pakko alkaa luottaa. Ja silloin vuoretkin alkavat liikkua.

Anna sen kaiken vain olla ja laskeutua kauniisti paikoilleen.
Se tekee sen kyllä, kunhan annat sen vain tehdä sen.
Kaikki haluaa olla hyödyksi.

Jos sinun on vaikea saada jotain asiaa hoidettua (esim. jotain työtehtävää), kuvittele hetken verran olevasi joku muu! Etsi joku ihminen (kuviteltu tai oikeasti olemassa oleva, julkisuuden henkilö tai joku tuttava), joka mielestäsi edustaa ihmistä, jolta kyseisen asian hoitaminen sujuisi. Ja leiki sitten OLEVASI tuo ihminen, pujahda hänen "nahkoihinsa" hetkiseksi, kuin pikkulapsena kun leikimme erilaisia roolileikkejä. Ja ihan oikeasti ryhdy sitten hoitamaan sitä tehtävääsi kuin OLISIT tuo toinen ihminen. Ja katso, mitä uusia ajatuksia ja tunteita se sinussa herättää, kenties jopa uusia ideoita...

Ei sinun ole mikään pakko olla "sinä", jatkuvasti!

Tänään alkoi yhtäkkiä tuntua täysin itsestäänselvältä asialta se, että minä olen täällä LUOMASSA asioita. Nimenomaan! En minä ole täällä sen takia tai sitä tarkoitusta varten, että "tyytyisin" tai yrittäisin "sopeutua" tai "mukautua" johonkin minulle ulkopuoleltani asetettuun asiaan tai olosuhteeseen. Olen täällä luomassa asioita, minulle uusia, siten ja sellaisina kuin MINÄ haluan tai valitsen! Sopeutumisen, tyytymisen ja mukautumisen ajat ovat ohi; olen ne jo monta kertaa kantapääni kautta kokenut ja oppinut ja tiedän nyt, että elämä ihan oikeasti ns. "kantaa", olivat olosuhteet tai tilanteet sitten millaisia tahansa! Nyt alkaa seuraava, aktiivisempi vaihe: luominen. Valitseminen. Oman elämänsä tietoinen ohjaaminen.

Kuin lapsi karkkikaupassa. - Ihana, juovuttava vapaus, kun voin itse löytää ja kokeilla asioita!!

Ei väliä sillä, miten sinä jonkin asian teet tai toteutat. Vain sillä on merkitystä, että olet samassa linjassa sen pyrkimyksesi kanssa.

Komentelua kassajonossa

Kävelin aamupäivällä kauppaan, ärsyyntyneenä teiden liukkaudesta ja liikenteen melusta ja arjen puuduttavasta tylsyydestä. Erityisesti märehdin ilme tuimana sitä, että asiat tuntuvat jumittuneen elämässäni paikoilleen ikuisiksi ajoiksi: tuntuu, että toivomani läpimurrot tietyillä elämäni osa-alueilla eivät millään toteudu. Mitään, mikä voisi edes vihjatakaan uuteen asuntoon, ei ilmene; voisin saada rahaa useastakin lähteestä, mutta jokainen niistä lähteistä jää aina juuri siinä "viittä vaille" -vaiheessa toteutumatta; terveyteni on jonain päivänä selvästi parempi niin, että sen pystyy jopa selvästi näkemään, mutta sitten seuraavana päivänä samat oireet taas palaavat... Ja aina koittaa uusi päivä ilman, että mitään oleellisen uutta ja mullistavaa on tapahtunut... Sain siinä eteenpäin lampsiessani itseni ajatuksillani sellaiseen turhautuneisuuden tilaan, että alkoi olla vaikea jo hengittää. Eikä tilannetta yhtään helpottanut paniikkihäiriö, jonka kanssa olen ollut hyvässä yhteisymmärryksessä ja  toisiamme kunnioittavassa kumppanuussuhteessa jo jonkin aikaa, mutta joka tilaisuuden tullen edelleen silloin tällöin ilmaisee olemassaolostaan, varsinkin juuri kaupan kassajonoissa. Pelkäsin, kuinka kauppareissuni tulisi sujumaan; iskisikö minuun taas se kaamea epätodellinen tunne, kun olen lastannut kaikki tavarani hihnalle enkä pysty enää pakenemaan minnekään, vaan minun on pakko odottaa, siinä paikoillani (vaikka todellisuudessa tunnen, etten pysy nahoissani!), että edellä oleva asiakas saisi tunnuslukunsa näppäiltyä (mikä paniikkihäiriöisestä tuntuu aina kestävän ikuisuuden...)

Sitten yhtäkkiä ääni sanoi sisälläni: "Siirrä huomiosi vain ja ainoastaan itseesi, niin kuin mitään muuta ei edes olisi. Siirrä huomio ainoastaan itseesi ja siihen, mitä sinä nyt haluat. Suhtaudu kaikkeen ympärilläsi olevaan ulkopuoliseen kuin se olisi vain tyhjää kulissia. Häivytä se etäälle, "taustakohinaksi".  Ja suhtaudu siihen niin, että sillä ei ole mitään omaa merkitystä tai substanssia; vain sillä on merkitystä, mitä sinä valitset seuraavana tapahtuvaksi siitä omasta turvallisesta sisäisestä maailmastasi ja tilastasi käsin".

Onni ei tule siitä, että aktiivisesti koettaa muuttaa jotain, vaan siitä, että hyväksyy sen, mikä tai mitä jo on, nyt parhaillaan, ja lähtee sitten etenemään sen mukana, yhdessä sen kanssa. Et voi jättää taaksesi sellaista, mitä et arvosta.