Kävelin aamupäivällä kauppaan, ärsyyntyneenä teiden liukkaudesta ja liikenteen melusta ja arjen puuduttavasta tylsyydestä. Erityisesti märehdin ilme tuimana sitä, että asiat tuntuvat jumittuneen elämässäni paikoilleen ikuisiksi ajoiksi: tuntuu, että toivomani läpimurrot tietyillä elämäni osa-alueilla eivät millään toteudu. Mitään, mikä voisi edes vihjatakaan uuteen asuntoon, ei ilmene; voisin saada rahaa useastakin lähteestä, mutta jokainen niistä lähteistä jää aina juuri siinä "viittä vaille" -vaiheessa toteutumatta; terveyteni on jonain päivänä selvästi parempi niin, että sen pystyy jopa selvästi näkemään, mutta sitten seuraavana päivänä samat oireet taas palaavat... Ja aina koittaa uusi päivä ilman, että mitään oleellisen uutta ja mullistavaa on tapahtunut... Sain siinä eteenpäin lampsiessani itseni ajatuksillani sellaiseen turhautuneisuuden tilaan, että alkoi olla vaikea jo hengittää. Eikä tilannetta yhtään helpottanut paniikkihäiriö, jonka kanssa olen ollut hyvässä yhteisymmärryksessä ja toisiamme kunnioittavassa kumppanuussuhteessa jo jonkin aikaa, mutta joka tilaisuuden tullen edelleen silloin tällöin ilmaisee olemassaolostaan, varsinkin juuri kaupan kassajonoissa. Pelkäsin, kuinka kauppareissuni tulisi sujumaan; iskisikö minuun taas se kaamea epätodellinen tunne, kun olen lastannut kaikki tavarani hihnalle enkä pysty enää pakenemaan minnekään, vaan minun on pakko odottaa, siinä paikoillani (vaikka todellisuudessa tunnen, etten pysy nahoissani!), että edellä oleva asiakas saisi tunnuslukunsa näppäiltyä (mikä paniikkihäiriöisestä tuntuu aina kestävän ikuisuuden...)
Sitten yhtäkkiä ääni sanoi sisälläni: "Siirrä huomiosi vain ja ainoastaan itseesi, niin kuin mitään muuta ei edes olisi. Siirrä huomio ainoastaan itseesi ja siihen, mitä sinä nyt haluat. Suhtaudu kaikkeen ympärilläsi olevaan ulkopuoliseen kuin se olisi vain tyhjää kulissia. Häivytä se etäälle, "taustakohinaksi". Ja suhtaudu siihen niin, että sillä ei ole mitään omaa merkitystä tai substanssia; vain sillä on merkitystä, mitä sinä valitset seuraavana tapahtuvaksi siitä omasta turvallisesta sisäisestä maailmastasi ja tilastasi käsin".
