Kävelin aamupäivällä kauppaan, ärsyyntyneenä teiden liukkaudesta ja liikenteen melusta ja arjen puuduttavasta tylsyydestä. Erityisesti märehdin ilme tuimana sitä, että asiat tuntuvat jumittuneen elämässäni paikoilleen ikuisiksi ajoiksi: tuntuu, että toivomani läpimurrot tietyillä elämäni osa-alueilla eivät millään toteudu. Mitään, mikä voisi edes vihjatakaan uuteen asuntoon, ei ilmene; voisin saada rahaa useastakin lähteestä, mutta jokainen niistä lähteistä jää aina juuri siinä "viittä vaille" -vaiheessa toteutumatta; terveyteni on jonain päivänä selvästi parempi niin, että sen pystyy jopa selvästi näkemään, mutta sitten seuraavana päivänä samat oireet taas palaavat... Ja aina koittaa uusi päivä ilman, että mitään oleellisen uutta ja mullistavaa on tapahtunut... Sain siinä eteenpäin lampsiessani itseni ajatuksillani sellaiseen turhautuneisuuden tilaan, että alkoi olla vaikea jo hengittää. Eikä tilannetta yhtään helpottanut paniikkihäiriö, jonka kanssa olen ollut hyvässä yhteisymmärryksessä ja toisiamme kunnioittavassa kumppanuussuhteessa jo jonkin aikaa, mutta joka tilaisuuden tullen edelleen silloin tällöin ilmaisee olemassaolostaan, varsinkin juuri kaupan kassajonoissa. Pelkäsin, kuinka kauppareissuni tulisi sujumaan; iskisikö minuun taas se kaamea epätodellinen tunne, kun olen lastannut kaikki tavarani hihnalle enkä pysty enää pakenemaan minnekään, vaan minun on pakko odottaa, siinä paikoillani (vaikka todellisuudessa tunnen, etten pysy nahoissani!), että edellä oleva asiakas saisi tunnuslukunsa näppäiltyä (mikä paniikkihäiriöisestä tuntuu aina kestävän ikuisuuden...)
Sitten yhtäkkiä ääni sanoi sisälläni: "Siirrä huomiosi vain ja ainoastaan itseesi, niin kuin mitään muuta ei edes olisi. Siirrä huomio ainoastaan itseesi ja siihen, mitä sinä nyt haluat. Suhtaudu kaikkeen ympärilläsi olevaan ulkopuoliseen kuin se olisi vain tyhjää kulissia. Häivytä se etäälle, "taustakohinaksi". Ja suhtaudu siihen niin, että sillä ei ole mitään omaa merkitystä tai substanssia; vain sillä on merkitystä, mitä sinä valitset seuraavana tapahtuvaksi siitä omasta turvallisesta sisäisestä maailmastasi ja tilastasi käsin".
Ja niin tein. "Vedin" huomioni pois kaikista asioista ja tilanteista ja olosuhteista, joita pidin "ulkopuolellani olevina", ikään kuin ne olisivat vain tyhjiä pahvisia kulisseja, ja sijoitin huomioni pelkästään itseeni, ihan konkreettisesti kehoni ja koko olemukseni "keskelle", ikään kuin sen sisään. Etsin itsestäni sen turvaisan tilan, mikä siellä aina on, ja etäännytin kaiken muun. Ja sitten päätin (tai valitsin) - kuin olisin oman maailmani tai seuraavan elämäni näytöksen diktaattorimainen käsikirjoittaja ja ohjaaja - , että kauppareissuni tulee sujumaan mainiosti ja kassalla asiointikin sujuu ihanasti ja mukavasti. Ja niin kävikin: kun olin saanut ostokseni kerättyä koriin ja kävelin kohti kassoja, eteeni avautui suora väylä kohti kassaa, jossa ei ollut yhtään asiakasta sillä hetkellä, joten minun ei tarvinnut jonottaa (mikä on aina ollut sitä pahinta minulle), vaan pääsin suoraan lastaamaan ostokseni hihnalle. (Ja tuollaista ei siinä kyseisessä kaupassa kovinkaan usein tapahdu, varsinkaan siihen kellonaikaan, milloin siellä olin...)
Elin tietoisuudessa, että mitään muuta ei edes ole kuin minä; minä itse olen kaikkialla! Ja silloin: mitä edes ON pelättävää? Mikä edes voisi uhata minua silloin, kun kaikki ympärillänikin oleva on sitä samaa turvallisuuden tilaa, mikä sisälläni vallitsee? (Ja jos jotain "uhkaavaksi" tulkitsemaani sitten kuitenkin tapahtuu, niin koska kaikki on minun itseni sinne asettamaa, niin silloin sille "uhkaavallekin" asialle on olemassa jokin hyvä syy ja tarkoitus. Olenhan itse katsonut aiheelliseksi panna sen sinne...)
Ja se on niin voimistava ja ihmeellinen tunne ja olotila... Kun ei OLE muuta kuin sinä itse, ja SIELLÄ on kaikki se rakkaus ja mahdollisuudet ja asioiden toteutumiset ja manifestoitumiset... Sinä itse annat ne haluamasi asiat itsellesi tajutessasi noinkin konkreettisella tasolla ja tavalla sen, että halajamiesi asioiden lähde ei ole missään ulkopuolisissa asioissa, tilanteissa tai olosuhteissa, vaan siinä, että tuosta turvallisesta sisäisestä tilastasi käsin (joka on kaikki, mitä on!) yksinkertaisesti vain "komennat" asioita tai valitset jotain. Se on niin yksinkertaista. Kaikki ympärilläsi oleva on viime kädessä olemassa palvellakseen sinua. - Ja nyt päätän harjoitella tuossa tilassa olemista yhä enemmän ja varsinkin soveltaa sitä mieliaiheeseeni, raha-asioihin... Minä ITSE annan aina kaikki rahatkin itselleni...
