Ala vain tehdä. Ja luota siihen tekemiseesi; se on ihan oma olentonsa, joka tulee kyllä ohjaamaan sinua. Eikä siitä ole tarkoituskaan tulla sellaista, kuin alkujaan ajattelit tai luulit - tai pelkäsit.

Kun sinulla on jokin stressaava tai pelottava asia, et voi muuta kuin todeta: "Minä en voi tietää tätä. En millään voi tietää lopullista totuutta tästä asiasta." Mielessäsi on tila, jossa ei
ennakolta ole vielä mitään ja joka on aivan tyhjä. Se tila riittää ja sisältää kaiken. Ole aivan rauhassa. Mitään muuta sinun ei tarvitse tehdä, kuin mennä siihen tilaan. Siellä tilassa vapaudut siitä kyseisestä asiasta ja tulet aina olemaan turvassa ja suojassa, tapahtui sitten mitä hyvänsä.

Luomisen "tilat"

Kaikki, mitä alan yllättäen haluta, on jo olemassa, jossain. Jos kykenen jonkun asian näkemään kuvitteluni avulla, se merkitsee, että sen asian täytyy olla olemassa jossain todellisuudessa. Minulla ei ole sellaista kykyä, että voisin täysin tyhjästä keksiä ja kuvitella totaalisen uusia asioita, asioita, jotka eivät jo olisi olemassa jossain. Jokaista ajatustani vastaa siis oma, erillinen todellisuutensa, ja noina lyhyinä hetkinä, kun mielikuvitukseni kautta kurkistan siihen toiseen todellisuuteen, itseasiassa OLEN siinä todellisuudessa!

Positiivisen kirjaimellinen maailma!

Miten yksinkertaista, helppoa ja hauskaa elämästä tulisi, jos kaikkeen suhtautuisi mahdollisimman positiivisella tavalla kirjaimellisesti! Kaikki olisi silloin juuri niin myönteisellä tavalla, kuin se vain suinkin voisi olla, ja juuri niin positiivisesti, kuin sen haluaisin nähdä ja kuulla. Aivan prikulleen. Ei mitään päätä pakottavia ja mieltä ja elämää hämmentäviä ylimääräisiä tulkintoja ja arveluja. Kaikki vain JUURI niin, kuin se voisi mahdollisimman positiivisella tavalla olla nähtävissä ja kuultavissa.

Suunnittelemisen sietämätön raskaus

Suunnitteleminen ei todellakaan enää ole mikään takuuvarma tapa toimia, ainakaan sellainen suunnitteleminen, jossa koetan olla mahdollisimman tomera ja aikaansaava ja uhoan, että "kun nyt lähden toimimaan näin ja näin ja osoitan valtavaa rohkeutta ja urheutta, saavutan sitten kyllä palkinnoksi tällaista ja tällaista. Tai ainakin saan jotenkin asiani etenemään haluamaani suuntaan..."  Ja sitten, purjeet pontevasti pullistellen, lähden toteuttamaan etukäteen asetettua tavoitettani ja suunnitelmaani, ainoastaan huomatakseni - suuremmaksi tai pienemmäksi järkytyksekseni -, että asiat eivät menekään niin, kuin etukäteen mielessäni kuvittelin ja hahmottelin.

"Mikä menneisyys??"

Entä jos yhtäkkiä vapautuisi kaikesta, mitä omassa menneisyydessä on tapahtunut, jopa siinä määrin, että sitä kaikkea ei yksinkertaisesti enää olisi! Voisiko se mitenkään olla mahdollista? Ja miten? Mitä se ylipäätään tarkoittaa, että joku "vapautuu menneisyydestään"? Sitäkö, että hän ei enää edes muista entisiä tapahtumia vai sitä, että muistaa ne kyllä, mutta muistot eivät enää paina ja ahdista? Vai sitä, että muistot ovat saaneet uuden merkityksen ja muuttaneet muotoaan positiivisemmiksi?

Mitä minä oikeasti voin tietää menneisyydestäni? En mitään. En ainuttakaan asiaa.

Kaikki on aina jo ohi

Kun pelkään menneisyyttä, en itse asiassa kavahda itse "menneisyyttä" vaan sitä, että joutuisin uudestaan kokemaan vastaavanlaisia vaikeita ja raskaita tunteita. "Se oli hirveää ja toivon, etten koskaan enää joudu käymään läpi samanlaista tunnemyrskyä!" Menneisyys ei enää pelottaisi minua, jos hyvä haltija tulisi sauvaansa heilauttaen vakuuttamaan minulle, että menneisyydessäni ilmenneet tunteet ja kokemukset ovat osaltani lopullisesti ja varmasti ohi. Ei koskaan enää!

Mutta: oliko se kaikki oikeasti niin "hirveän kamalaa"?

Mielestä poissa

Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että on olemassa joku, joka rakastaa sinua niin paljon, että huolehtii sinusta vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä yrittäen turvata kaikenlaisen hyvinvointisi? Joku, jolle sinun hyvä olosi on kaikki kaikessa? Tuo huolehtija on sinun oma mielesi, uskollinen kumppanisi ja suojelijasi. Se muistaa ja säilöö valtavat määrät tietoa sinun etujasi silmällä pitäen, se varoittaa ennalta kaikesta mahdollisesta ja muistuttaa miljoonasta asiasta, kantaa vastuuta ja ylipäätään kaikin käytettävissä olevin keinoin huolehtii sinusta parhaansa mukaan, jotta olisit tyytyväinen sen toimintaan.

"En tiedä, mitä tehdä!"

Jälleen kerran eräs tilanne sai minut parahtamaan: "En tiedä, mitä minun tulisi tehdä ja minun pitäisi se tietää! Auttakaa minua, pliis! Sanokaa, mitä minun tulisi tehdä!"  Ja kuumeisesti alan pähkäillä eri vaihtoehtoja mielessäni ja koetan aivot solmussa puntaroida, missä vaihtoehdossa on pienin vaara sille, että joutuisin pettymään tai kärsimään... Tai sitten luulen kyllä ehdottoman varmasti tietäväni, mitä minun tulisi tehdä, mutta itsepintaisesti löydän itseni tekemästä kaikkea muuta kuin sitä, mitä minun mielestäni pitäisi olla tekemässä...

Ja samaan aikaan se, mikä oikeasti on totta, on se, että "en tiedä, mitä tehdä" on lähes naurettava ajatus, sillä minähän tiedän, joka ikinen hetki, mitä tehdä.