Suunnittelemisen sietämätön raskaus

Suunnitteleminen ei todellakaan enää ole mikään takuuvarma tapa toimia, ainakaan sellainen suunnitteleminen, jossa koetan olla mahdollisimman tomera ja aikaansaava ja uhoan, että "kun nyt lähden toimimaan näin ja näin ja osoitan valtavaa rohkeutta ja urheutta, saavutan sitten kyllä palkinnoksi tällaista ja tällaista. Tai ainakin saan jotenkin asiani etenemään haluamaani suuntaan..."  Ja sitten, purjeet pontevasti pullistellen, lähden toteuttamaan etukäteen asetettua tavoitettani ja suunnitelmaani, ainoastaan huomatakseni - suuremmaksi tai pienemmäksi järkytyksekseni -, että asiat eivät menekään niin, kuin etukäteen mielessäni kuvittelin ja hahmottelin.

Usein käy vielä niin, että asiat saattavat aluksi edetä ihan mieleni mukaan, mutta sitten aivan niillä ratkaisevilla loppumetreillä kaikki poksahtaakin kuin ilmapallo ja jään ihmeissäni tuijottamaan silmät suurina ajatellen: "Miten tässä näin pääsi käymään?"  Ja tunnen oloni turhautuneeksi ja vihaiseksi. Petetyksi. Kaiken tuon pontevuuden jälkeen, mitä osoitin... En ansaitse tällaista kohtelua! Maailmankaikkeuden olisi pitänyt tulla  vastaan ja palkita sitä, että asetin tavoitteen ja tietoisesti yritin. Yritin todella! Joka paikassahan kehotetaan olemaan oman onnensa seppä ja yrittämään ja näyttämään, että on tosissaan ja haluaa jotain oikeasti ja vakavissaan - sellaisia se maailmankaikkeus sitten kuulemma palkitsee lahjoittamalla näille heidän haluamiaan asioita!

Mutta itse asiassa "yrittämistä" ei ole. Minä joko olen tosissani tai sitten en ole. Ja se tosissaan oleminen tapahtuu niin syvällä minussa, että en oikeastaan sen kummemmin edes ajattele koko asiaa. Minä vain tunnen jonkun asian täysin itsestäänselvästi kuuluvan todellisuuteeni tai olevan tulossa minua kohti. "Saat aina haluamasi" tarkoittaa juuri tätä: saan joka hetki automaattisesti juuri sen asian, mitä kaikista vakaimmin, lähes itsestäänselvästi sydämessäni ja mielessäni haluan ja pitelen. Joskus kun mielessäni tunnustelen edessä päin olevia tulevaisuuden potentiaaleja, tunnen kyllä heti vatsanpohjassani, mikä tulevaisuuden vaihtoehtoisista skenaarioista on "asettunut paikoilleen" ja tulee manifestoitumaan - yleensä se on se aivan ensimmäinen ajatus tai mielikuva, mikä minulle siitä kyseisestä asiasta mieleen putkahtaa (usein kyllä hajotakseen taas kuin tuhka tuuleen muistini ja tietoisen mieleni ulottumattomiin, ellen ole tarkkana...)

Ja tämä on tärkeä tajuta: se todellisuudessani konkreettisesti ilmentyvä asia ei läheskään aina ole se sama, mitä mielen tasolla SANON haluavani tai LUULEN haluavani! Se johtuu siitä, että saan aina sen, minkä syvällä olevat, usein tiedostamattomat uskomukseni sanovat minulle kuuluvan ja olevan mahdollista: "Minun on mahdollista saada korkeintaan tämä asia, ei yhtään enempää; Tämän asian minä ansaitsen, en enempää; Tämä asia tuntuu turvalliselta ja sellaiselta, että pärjään sen kanssa. En oikeasti uskalla haluta enempää, vaikka kivaahan se olisi, mutta siitä seuraisi vain hankaluuksia; En halua toistaa aiempia virheitäni tai joutua kokemaan samaa kuin aiemmin: siksi on parempi oikeasti olla haluamatta tämän enempää; Jos todella saisin haluamani asian, joutuisin sen eteen luopumaan liian monesta tutusta ja turvallisesta asiasta..."  Kun katson toteutunutta elämää ympärilläni, näen, mitä se on, mitä minä OIKEASTI haluan, enkä vain "haluaisi haluta" tai vain epämääräisesti haaveile jostain, jota kuitenkin koko ajan pitelen turvallisen välimatkan päässä minusta.  - Ja silti se ympärilläni oleva elämä on aina hyvin ja tarkoituksenmukaisesti ja minulle edullisesti, minun korkeimman etuni mukaisesti, siinä mittakaavassa, mitä ja missä määrin kykenen kulloinkin ottamaan vastaan. Maailmankaikkeus toimittaa minulle aina sellaisen määrän asioita ja sellaista tietä, minkä pystyn helpoimmin ja vaivattomimmin ottamaan vastaan, ilman että vastustelen asioiden tulemista luokseni juuri tuollaisilla edellä mainitun kaltaisilla uskomuksilla. Maailmankaikkeus ei koskaan tee mitään turhaan eikä tuhlaa energiaa sellaiseen, mikä ei tuota tulosta mahdollisimman vähällä energiamäärällä! Jos minulla ei ole jotain asiaa juuri siinä muodossa, kuin ajattelen, että sen tulisi minulla olla, ei minulla ole tarkoituskaan olla sitä (ennen kuin se asia sitten taas joskus on minulla juuri siinä kyseisessä haluamassani muodossa)! Jostain syystä elämäni silloin on paremmin ilman sitä kyseistä asiaa.

Oleellinen ero toteutuneiden ja toteutumattomien toiveiden välillä on siinä, haluanko jotain vain mieleni tasolla vai TUNNENKO sen haluamani asian koko olemuksessani niin, että minusta ehdottomalla, melkein pakottavalla tavalla tuntuu, että se on jo totta - alan jo "väkisinkin" nähdä viitteitä siitä haluamastani asiasta tässä nykyisessä todellisuudessani ja TIEDÄN, että olen väistämättä siirtymässä todellisuuteen, jossa se haluamani asia on jo täysin totta ja olemassa. Ja siihen tarvitaan uskoa, luottamusta, tunnetta ja mielikuvitusta.

En voi saada tai nähdä sellaista, mihin en usko. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Näen ja saan aina juuri sen, mihin uskon ja mitä pidän mahdollisena; "uskon vasta sitten, kun näen"  on täysin hedelmätön, itseään toteuttava asenne. Siksi on tärkeää tehdä työtä omien uskomustensa parissa, jotta niiden asioiden määrä, mitä kykenee vastaanottamaan, lisääntyisi. "Minun ei ole mahdollista saada sitä" - oletko aivan varma siitä, että se pitää paikkansa? Aivan ehdottoman varma? Oletko aivan varma, että se haluamasi asia voi tulla luoksesi vain siinä tietyssä muodossa tai vain sitä tiettyä kanavaa ja väylää pitkin, mikä sillä hetkellä sattuu olemaan mielessäsi? Kannattaa edetä pienin, täysin uskottavissa olevin harppauksin ja yrittää löytää mahdollisimman monta, vaikka kuinka "pientä" ja triviaalilta tuntuvaa todistetta siitä, että se haluamasi asia on jo totta ja olemassa elämässäsi, sillä esim. sellainenkin asia, että löydät euron kolikon kadulta osoittaa kiistatta, että OLET mukana virrassa, jossa rahaa "ryntää" luoksesi - se "euron löytäminen kadulta" nyt vain sattuu olemaan se taso, millä kykenet tuollaista "ilmaista", vaivatta luoksesi tulevaa rahaa ottamaan vastaan ja hyväksymään. "Sain taas maksettua vuokran; Voin taas panna yhden laskun maksettujen pinkkaan; Saan joka päivä syödäkseni ja pystyn jopa valitsemaan, mitä haluan syödä; Minulla on pakollisten ostosten lisäksi varaa ostella iltapäivälehti ja karkkia; Minulla ei ehkä ole paljoa rahaa, mutta sen vastapainoksi minulla on runsautta siinä, paljonko minulla on vapaata aikaa käytettävänäni pelkästään itseeni; Sain ystävältäni ilmaisen hiustenleikkuun; Olen olemassa, hengitän ja jatkan kaikesta huolimatta elämääni päivästä toiseen. Siksi jonkin on pakko tukea minua, jotta se ylipäätään olisi mahdollista!"  Tunnista, tunnusta ja arvosta kaikkia tuollaisia runsauden avoinna olevia portteja elämässäsi, niin ne portit levenevät ja kasvavat! Eikä tämä ole nyt mitään kaunista vertauskuvallista löpinää, jonka tarkoituksena on vain rauhoitella ja piristää sinua, vaan fysiikan laki: se, mihin kiinnität huomiosi, kasvaa ja lisääntyy. Väistämättä. Et voi estää sitä. Kaikki elämässäsi seuraa sitä. Automaattisesti.

"Yrittämistä" ei siis ole, eikä "suunnittelemistakaan", sillä kaikki, mitä haluan, ON JO. Ei ole olemassa ensimmäistäkään asiaa, joka olisi sen varassa, että minun pitäisi saada se jotenkin "aikaan" tai "toteutumaan" tai "ilmenemään". Ainoa mitä minun tarvitsee tehdä, on lakata vastustamasta sitä, että jokin haluamani asia alkaisi ilmetä elämässäni, heti. (Sillä jos asia, jota haluan, ei ilmene todellisuudessani, se merkitsee, että jokin uskomus minussa sokaisee minut niin, etten näe muita vaihtoehtoja kuin sen, että "tämä haluamani asia ei missään muodossa ilmene elämässäni eikä varmaan koskaan tule ilmenemäänkään".) Mutta itse asiassa jokainen asia on aina jo luotu. Jokainen asia, jota haluan ja jota pystyn mielessäni kuvittelemaan, on jo olemassa, jossain. Kaikki on jo luotu. Kaikki mitä on ja tulee koskaan olemaan. Jokainen teko, toimi, fyysinen asia tai esine, puhe, ajatus. Jokainen mahdollisuus. Jokainen asia, minkä pystyn kuvittelemaan, on jo valmiina jossain odottamassa minua, sillä mielikuvitukseni on sen verran rajallinen, että se ei kykene kuvittelemaan ei-olemassaolevia asioita. Ja minun on vain mielikuvitukseni avulla "asetuttava" siihen haluamaani elämään ja todellisuuteen. Niin elävästi ja "herkullisesti" kuin suinkin. Alettava elää sen "mielikuvitushenkilöni" elämää ja seurattava hänen esimerkkiään kaikissa elämäni toimissa, niin pitkälle vietynä, kuin se vain tuntuu minusta turvalliselta ja hauskalta. Annan hänen kuiskia korvaani neuvoja ja uusia näkökantoja asioihin. Kysyn itseltäni: "Mitä tällainen henkilö ajattelisi ja kokisi vastaavassa tilanteessa, kun on saanut pakit joltain? Antaisiko hän sen vaikuttaa itseensä vai kohauttaisiko vain olkapäitään ja jatkaisi elämäänsä eteenpäin? No, mikä estää minuakin olemasta sellainen ihminen!" " Kuinka Donald Trump -tyyppinen ihminen toimisi tällaisessa tilanteessa, kun on vähän rahaa, mutta silti on joitain epämääräisiä ideoita, mistä sitä rahaa voisi alkaa tulla? No luultavasti hän rohkeasti alkaisi vain toteuttaa noita visioitaan, liikoja asiaa problematisoimatta mutta kuitenkin järkevästi ja riskit mahdollisimman hyvin minimoiden. Miksi sitten minä en voisi olla sellainen Trump?!" Leikki ja sydämen keveys on se, mikä toteuttaa toiveita ja herättää kaiken eloon!