Mielestä poissa

Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että on olemassa joku, joka rakastaa sinua niin paljon, että huolehtii sinusta vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä yrittäen turvata kaikenlaisen hyvinvointisi? Joku, jolle sinun hyvä olosi on kaikki kaikessa? Tuo huolehtija on sinun oma mielesi, uskollinen kumppanisi ja suojelijasi. Se muistaa ja säilöö valtavat määrät tietoa sinun etujasi silmällä pitäen, se varoittaa ennalta kaikesta mahdollisesta ja muistuttaa miljoonasta asiasta, kantaa vastuuta ja ylipäätään kaikin käytettävissä olevin keinoin huolehtii sinusta parhaansa mukaan, jotta olisit tyytyväinen sen toimintaan.

Mieli, joka jaksaa jatkuvasti hössöttää: "Älä lähde kulkemaan sinne kadulle enää näin myöhään, joku voi hyökätä kimppuusi ja kuka sinusta sitten huolehtii, jos loukkaannut; Muista maksaa sähkölasku, jotta et palellu tänne asuntoosi tai joudu istumaan kaikki illat pimeässä; Älä syö tuota viimeistä kakkupalaa, muuten lihot ja kukaan ei kiinnostu sinusta enää ja joudut olemaan loppuelämäsi yksin ja kenties kuolemaankin yksin; Tililläsi on enää x euroa rahaa ja se tarkoittaa, että ennen pitkää sinäkin kiertelet penkomassa roskiksia pahalta haisevana, joten TEE PAHVI JOTAIN!; Kyllä sinun pitää mennä sinne sukujuhliin, muuten suku alkaa hyljeksiä sinua ja sinulla ei sitten enää ole ketään, jota voisit pyytää auttamaan sinua; Kun hän silloin kerran jätti vastaamatta soittoosi, se tarkoitti, että hän oli jättämässä sinua ja niin on laita varmaan nytkin..."  Ehdotonta omistautumista sinun menestymisellesi (tai ainakin sille, mitä mielesi kuvittelee "menestymisen" tarkoittavan...)! Ja vaikka mielesi on tehnyt tuon kaiken sen vuoksi, että sillä olisi oikeus jatkaa omaa olemassaoloaan, kun se ensin on osoittanut oman tarpeellisuutensa sinulle (maalailemalla eteesi kauhukuvia aina sopivan tilaisuuden tullen), niin totta on myös se, että mielesi toiminnan voi tulkita myös rakkauden teoksi. Sellaisen rakkauden, mitä mielesi nyt on kykeneväinen sinulle tarjoamaan!

Mutta nyt mieltäsi alkaa pikku hiljaa väsyttää. Siitä on alkanut tuntua, että se tekee jopa turhaa työtä, sillä sinun suojelemisesi ja tyytyväisenä pitäminen (ainakin noilla mielen omilla ehdoilla!) on toivoton urakka. Mielesi alkaa pikku hiljaa törmätä omiin rajoituksiinsa, jotka sille jo alun perin asetettiin. Useimmitenhan ainoa, mitä se onnistuu tekemään, on sinun säikäyttämisesi kunnolla! Mitään todellisia ratkaisuja mihinkään asiaan se ei ole koskaan kyennyt tarjoamaan. Ja se johtuu siitä, että mieltä ei koskaan edes suunniteltu Tietämään mitään - muuta kuin lähinnä sellaisia yksinkertaisia käytännön elämän asioita. Mielen todellinen alkuperäinen tehtävä on aina ollut avustaa jotain sitä suurempaa ja älykkäämpää. "Ahaa, Maija haluaisi siis löytää jonkin mielekkäämmän työn. Minä, hänen mielensä, ehdottaisin, aikaisemman kokemukseni perusteella, että kannattaisi ehkä lähetellä sähköposteja erinäisiin paikkoihin, sillä niin täällä Maan päällä on perinteisesti tällaisissa asioissa edetty. Se voisi olla yksi hyvä vaihtoehto, jos se vain Maijasta ja hänen Laajemmasta Minästään tuntuu oikealta ja hyvältä teolta. Sinä, Laajempi Minä, tietysti teet sen lopullisen päätöksen, sillä sinähän näet kokonaiskuvan kaikista tähän kyseiseen asiaan vaikuttavista tekijöistä ja tiedät, kuinka edetä pienimmän vastuksen polkua pitkin Maijan haluamaan lopputulokseen." Ja mielesi on iloinen ja tyytyväinen, kun se pääsee tekemään sitä omaa rajattua tehtäväänsä, missä se voi kokea onnistumista.

Mieli ei voi koskaan tietää, kuinka jokin asia tulee tapahtumaan tai kuinka jonkin asian on mahdollista toteutua! Se voi kyllä aina tukeutua "aikaisempiin kokemuksiinsa"; se voi tietää, kuinka jokin asia tapahtui (imperfektissä) ja tehdä sen perusteella omia arvelujaan, mutta muuten mielellä ei ole minkäänlaista pääsyä tulevaisuutta koskevaan laajempaan tietoon ja siihen, miten jokin asia lopullisesti tulee toteutumaan. Mielellä ei kerta kaikkiaan ole sellaiseen kapasiteettia, eikä sitä ole edes suunniteltu sellaista tekemään! Älä siis koskaan luota pelkästään mielesi rajoittaviin käsityksiin asioista. Et yksinkertaisesti voi luottaa siihen, mitä mielesi sanoo! Sillä ei ole pääsyä kaikkeen mahdolliseen tietoon, ja sillä on taipumus vastata sinulle aina noista omista motiiveistaan käsin (jotka liittyvät sen omaan eloonjäämiseen, kun sillä on tarve osoittaa sinulle, että maailma on vaarallinen paikka ja sinä tarvitset mieltä suojelemaan itseäsi.)

Kuvittelepa, että sinun ei enää tarvitsisi miettiä, pähkäillä, puntaroida, laskeskella tai ylipäätään mitenkään yrittää kaapia kokoon vastauksia ja ratkaisuja, vaan alkaisit toimia ihan joltain toiselta tasolta käsin kuin mielestäsi. Mielestä irtautuminen on prosessi, jossa jokainen loppujen lopuksi löytää ne omat tapansa ja keinonsa toimia, mutta periaatteessa on kyse siitä, että tarvitsemasi vastaukset eivät tule enää pelkästään "päästäsi" tai "aivoistasi" vaan koko olemuksestasi, tai vielä oikeammin sanottuna ne vain - ovat, siinä. Juuri sinä hetkenä, kun niiden tarvitseekin olla. Sillä kaikki, mikä on - kehosi, mielesi, sielusi, henkesi sekä myös ympäröivä todellisuutesi - alkaa muodostaa YHDEN KOKONAISUUDEN, jolloin ei voi olla muuta kuin vastauksia ja ratkaisuja kaikkialla! Sinä ja se kyseinen elämäntilanteesi olette se kaikki, mikä sinua sillä hetkellä ympäröi (myös ne muut ihmiset, jotka loppujen lopuksi ovat vain näyttelijöitä sinun näytelmässäsi), jolloin ratkaisujenkin on oltava siellä "seassa" mukana! Julistat vain, koko olemuksellasi, ei vain aivoillasi: "Minä ja tämä kaikki on nyt ratkaisu tähän asiaan; Tästä kaikesta löytyy/muodostuu nyt ratkaisu tähän kyseiseen asiaan, sillä se ratkaisuhan on jo olemassa." Jos tunnet tarvetta tehdä jotain, käy mielessäsi läpi kaikkia kyseiseen asiaan vaikuttavia tekijöitä, johin sinulla mielessäsi on pääsy, ja sitten vain tiputa ne pois mielestäsi - aivan kuin viskaisit ne suureen keittokattilaan - ja jätä ne sinne kattilaan keskenään muhimaan ja kypsymään ja muodostamaan ratkaisua, sitä herkullista "keittoa", joka on valmis ajallaan, kuten keitotkin ovat. Ja jatka elämääsi kuten ennenkin, sen kummemmin enää pohtimatta koko asiaa, syvän luottamuksen tilassa, tehden asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä ja ennen kaikkea kiinnostavilta ja innostavilta, ja sitten eräänä päivänä ratkaisu vain - paljastuu sinulle. Tarvittava tieto vain tulee sinuun, välähtää yllättäen mieleesi tai sitten elämässäsi tapahtuu jotain, mikä saa sinut ajattelemaan: "No näin tämä asia siis löysi täysin luonnollisen ja harmonisen ratkaisunsa! Onpa hassua, etten keksinyt tai nähnyt tätä aikaisemmin..." Ja mielesi on ilahtunut, kun sen ei enää tarvitse hiki hatussa poukkoilla eri suuntiin koettaen paniikinomaisesti haalia oikeaa ratkaisua kasaan ja ottaa kaikkia mahdollisia asioita huomioon, asioita joihin sillä ei edes ole pääsyä...

Juuri oikeana hetkenä kaikki aina ratkeaa, jotenkin. Se vain on asia, jota et voi estää.