"En tiedä, mitä tehdä!"

Jälleen kerran eräs tilanne sai minut parahtamaan: "En tiedä, mitä minun tulisi tehdä ja minun pitäisi se tietää! Auttakaa minua, pliis! Sanokaa, mitä minun tulisi tehdä!"  Ja kuumeisesti alan pähkäillä eri vaihtoehtoja mielessäni ja koetan aivot solmussa puntaroida, missä vaihtoehdossa on pienin vaara sille, että joutuisin pettymään tai kärsimään... Tai sitten luulen kyllä ehdottoman varmasti tietäväni, mitä minun tulisi tehdä, mutta itsepintaisesti löydän itseni tekemästä kaikkea muuta kuin sitä, mitä minun mielestäni pitäisi olla tekemässä...

Ja samaan aikaan se, mikä oikeasti on totta, on se, että "en tiedä, mitä tehdä" on lähes naurettava ajatus, sillä minähän tiedän, joka ikinen hetki, mitä tehdä.

Minähän teen sitä jo, koko ajan, usein ilman että edes huomaan alkaneeni tehdä sitä! Jos en muuta, niin ainakin joko makaan, istun tai seison. Elämä voisi olla hirvittävän yksinkertaista, jos vain antaisin sen olla... Nyt nousen ja kävelen huoneen poikki. Menen keittiöön, tartun juomalasiin ja juon vettä. Tai menen kylpyhuoneeseen ja alan harjata hampaitani. Tai sitten en mene... Ja joskus olen tekevinäni jotain "tärkeää", millaisen teon sitten sellaiseksi määrittelenkään... Mutta joka hetki tietoisuudestani nousee jokin teko. Väistämättömästi. Ongelmat alkavat juuri siinä kohdassa (ei hetkeäkään aiemmin), kun alan ajatella, että se mitä olen tekemässä, ei ole "oikeaa" tekemistä tai "tarpeeksi"! "Mutta kun ei tämä ole sitä, mitä minun pitäisi tällä hetkellä olla tekemässä!"

Ensinnäkin: Tämä maailmankaikkeus noudattaa kaikissa toimissaan suurinta mahdollista tehokkuutta, minkä vuoksi mikään ei mene ikinä hukkaan ja mitään ei koskaan tapahdu turhaan. Kaikki on tarkkaan harkittua ja kaiken muun kanssa yhteensopivasti rakennettua ja orkestroitua, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Mikään osanen tai mikään, mitä koskaan tapahtuu, ei ole "liikaa", "ylimääräistä", "pois paikoiltaan" tai "poissa järjestyksestä". Väärässä paikassa tai asiayhteydessä. "Turhaa". Miten mikään asia, mikä on saanut olemassaolon lahjan, voisi koskaan olla "liikaa", "turhaa"? Miten se edes voisi olla mahdollista?

Ja: oletko aivan varma, että sinun koskaan edes - ainakaan niin kovasti - tarvitsee tietää, mitä tehdä? Oletko aivan varma, että se edes olet sinä, jonka täytyy tehdä "päätös" tai "valinta"? Onko sinun KOSKAAN mahdollista tietää niin kokonaisvaltaista asiaa, kuin mitä kulloinkin olisi "parasta tehdä"? Näetkö kaikki asiat kerralla, nykyisen ja tulevan, ja sen, mihin mikin asia tulee johtamaan? Joskus sanot: "Minä tiesin, mitä piti tehdä. Tein valinnan ja se osoittautui oikeaksi."  Mutta oletko varma, että se olit sinä, joka "tiesi" ja "teki" sen "valinnan"? Ettei se loppujen lopuksi ollut pelkästään vain - ajatus, joka tulla tupsahti jostain mieleesi; aivan kuin tuulenvire, joka tulee jostain ihollesi? "Minun pitää yrittää ratkaista tämä asia, jotenkin."  Oletko koskaan ajatellut, pitääkö se paikkansa? Ollenkaan? Entä jos ratkaisu vain - tapahtuu, ja joskus näyttää siltä, kuin olisit itse saanut sen aikaan ja joskus taas tuntuu, että jotain vain tapahtui, sinusta riippumatta (niin kuin oikeasti aina loppujen lopuksi onkin asian laita!)

Entä jos seuraavan kerran, kun sinulla on jokin päätös tai valinta tehtävänä, toimisit niin, että ensin keräisit ja kokoaisit valittavanasi olevista vaihtoehdoista niin paljon tietoa, kuin sinun nyt on mahdollista saada (tietäen samalla, että et millään kykene keräämään kaikkea mahdollista tietoa!) ja sitten antaisit sen kaiken tiedon ja niiden eri vaihtoehtojen kaikessa rauhassa vain "muhia" ja ikään kuin sekoittua ja kommunikoida keskenään mielessäsi ajattelematta niitä sen kummemmin. Annat niiden eri skenaarioiden tehdä omaa työtään siellä jossain mielesi taustalla, samalla itse ajatellen: "Yksi näistä vaihtoehdoista mitä ilmeisimmin toteutuu, ja se on sitten ihan hyvin, tapahtui mitä tapahtui. En voi itse tietää, mikä on minulle parasta pitkällä tähtäimellä."  Ja niin käy aina: yksi toteutuu ja kaikki on koko ajan ihan hyvin. (Voi käydä myös niin, että ilmaantuu yllättäen joku aivan uusi mahdollisuus, ja kaikki menee vielä paremmin, kuin osasit edes kuvitella!) - On myös tärkeää, että lopetat kaiken murehtimisen. Jos sinulla on nyt tällä hetkellä kaikki ihan hyvin, niin samoin tulee olemaan jatkossakin. Asioilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata ja jäljitellä sitä energiaa ja mielentilaa, missä olet nyt.

Kaikki on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista: sinä vain löydät itsesi tekemästä jotain tai sitten olemasta tekemättä jotain, ja jos jokin siinä kaikessa ahdistaa sinua, voit aina kyseenalaistaa tuon ahdistuneisuuden tunteen etsimällä mahdollisimman monta syytä sille, miksi se, mitä kulloinkin satut tekemään, on tärkeää sen suuren monimutkaisen kokonaisuuden kannalta, jonka osanen sinä olet (tai oikeammin sanottuna: jonka KESKUS sinä olet!) Mieti, miksi on hyvä asia, että teet (tai olet tekemättä) sitä, mitä teet. Mitä mukavaa ja iloista siitä löytyy? Itse asiassa ei ole kyse sen vähäisemmästä asiasta, kuin että sinä ja maailmankaikkeus tutkitte ja katsotte kauttasi, millaisiin eri lopputuloksiin kukin mahdollinen päätös ja valinta voi johtaa ja kuinka löydät tiesi takaisin itsesi luo kotiin, sieltä minne sitten ikinä olit päätynytkään. Enkelit ja muut olennot, jotka eivät koskaan ole uskaltaneet olla Maan päällä eivätkä tiedä, millaista on olla ihminen fyysisessä maailmassa, seuraavat silmä kovana, kuinka selvität kulloisenkin tilanteen ja miten monella eri tapaa on mahdollista löytää tie eteenpäin. Ja samalla koko maailmankaikkeus mukanasi laajenee, kun jälleen löytyi uusi näkökulma johonkin asiaan ja uusi keino ratkaista joku tilanne!

(Eikä tämä nyt tarkoita, että sinun pitäisi luopua valintojen ja päätösten tekemisestä, ei todellakaan! Jos sinusta on hauskaa ja palkitsevaa tietoisesti valita ja päättää jokin asia, anna mennä vain ja tee päätös! Ei sinun siinäkään tapauksessa voi koskaan oikeasti käydä huonosti! Ole vain samalla tietoinen siitä, että joskus sinä teet tietoisen "valinnan" ja "päätöksen" ja joskus taas et. Ja jos sinua stressaa, vetäydy siitä kyseisestä asiasta ja tilanteesta vähän kauemmaksi, hellitä otettasi ja anna vastuuta hieman maailmankaikkeudellekin. Ja tiedä, että kaikki on aina hyvin, tapahtui mitä tapahtui.)