Minä luotan joka ikinen hetki johonkin. Väkisinkin. En voi olla aina luottamatta johonkin. Tällä hetkellä luotan esim. siihen, että kun aamulla herään ja aukaisen verhot, keltainen pallukka, jota kutsun "auringoksi", nousee samaan aikaan taivaankannelle. Luotan, että kun menen keittiöön keittämään kahvia, hanasta tulee vettä ja kun aukaisen radion, on olemassa "maailma", ulkopuolellani, ja siellä on tapahtunut jotain ja radiossa on joku ihminen lukemassa minulle uutisia siitä. Luotan, että kaikki on ennallaan: lääkärin "krooniseksi" määrittelemä sairaudentilani jatkuu; tililläni on täsmälleen sama summa rahaa kuin eilenkin; on olemassa joukko asioita, joita minun on pakko päivän mittaan tehdä.
Ja niin sitten on, koska luotan niin. Luottamukseni on se, mikä luo aina tuon kaiken. Eihän OLE muuta kuin luottamukseni asioihin. Minä luon sen, mihin kulloinkin luotan. Ja niin on hyvä.
Joten: entä jos yksinkertaisesti vain "siirtäisin" sen luottamuksen tilani (sisälläni olevan konkreettisen TILAN) johonkin toiseen asiaan, toiseen kohteeseen? Jatkaisin edelleen luottamista, koska enhän muutakaan voi, mutta vaihtaisin mielessäni vain sen kohdetta. Zip. Viuh. Eihän ole kyse siitä, ettenkö osaisi luottaa, koska se on automaattinen reaktio sisälläni; on kyse vain siitä, MIHIN sen luottamukseni asetan. Ja jos luotan johonkin tiettyyn asiaan ja sitten sen luottamukseni mukaisesti myös ilmennän sen kyseisen asian, niin miksen voisi aivan yhtä hyvin luottaa johonkin toiseen, jopa aivan vastakkaiseen asiaan? Eihän ole kyse kyvystä, vaan pelkästään tahdosta. Halusta "siirtää" se luottamuksen tila sisältämään jonkin toisen kohteen.
Kun nyt siis se luottamuksen "tilani" sisältää pankkitilin, jossa on "tämä ja tämä summa rahaa", niin entä jos siirtäisinkin luottamukseni tilaan, jossa esim. "tulen nyt saamaan jostain niin ja niin suuren summan rahaa; summan joka auttaa minua eteenpäin"? Ja sitten vain tietäisin, että se on aivan yhtä totta kuin pankkitililläni tällä hetkellä oleva rahasumma; pystynhän saamaan siihen tilaan kosketuksen sisälläni ja aivan hyvin myös kuvittelemaan sen. Kaikki, minkä pystyn kuvittelemaan ja hahmottamaan mielessäni, on jossain, jollain tavalla, totta.
